Unohtuneita ajatuksia..

Lauantai hoidettu

Elikkä tosiaan eilen käytiin siellä Jailbirdissä syömässä, ihan ok safka, mutta ei mikään loistelias. Mutta kelpasi kuitenkin.

Annika ja Jyri olivat menneet kihloihin joten kohti elinkautista kulkevat vissiin sitten hekin. :)

Ruokailun jälkeen tultiin Hakaniemeen jossa mentiin Milenkaan juomaan vähän toiset olutta ja toiset siideriä, istuksittiin siellä, siihen asti kunnes Jyrin isä ja naikkonen tulivat sinne niin me otettiin kimpsumme ja kampsumme ja lähdettiin pois.

Hyytävää pakkaskeliä on edelleen, ja lunta tuivertaa, Kesä ois ihan kiva.

Syömään

Mennään tänään syömään Annikan ja Jyrin kanssa, mä vetäsin tämmöistä päälle, ulkona on kuitenkin se 23 astetta PAKKASTA, joten lämmintä pitää olla.

Huppari & hame: ap
paita: peace now
loput menee normisettiin.

pee niinku perjantai

se ois taas yksi viikko lusittu, ja homma alkas olla viikonloppua vajaa.

Tänään on tullut lunta PALJON, ja tiet täynnä kolaroivia autoja ja pähkähulluja kuskeja. Onneksi mä en käytä omaa autoa enkä näinäpäivinä edes julkisia kulkuneuvoja, jalat kuljettaa hyvin.

Huomenna syömään porukalla Annikan ja Jyrin kaa, siinä ne viikonlopunmenot taitaa sitten oikeestaan ollakkin.

Japania pitää ehkä vähän opiskella, mut se menee mukavasti sohvalla.

Eli aikalailla mukavaa lötköttelyä tiedossa.

uuteen viikkoon

Uutta intoa puhkuen uutta viikkoa aloittelen. eiku. noh menköön.

Aika perusmaanantai, tiedättehän sen, aamulla ei huvita nousta ylös, lattia tuntuu kylmältä paljaiden varpaiden alla, tukka ei tottele harjaa, puhelin jää kodin pöydälle. Unohdat tumput kaupan kassalle (onneksi ne sai myöhemmin takaisin).

Se maanantai.

Näitä on aina silloin tällöin. Joskus se maanantainen olo jatkuu tosin monta päivää, saa nähdä miten tällä viikolla.

Päätä on juilinut taas koko illan. Buranasta ehkä saa apua, tai sitten ei.

Ulkona on niin kylmä että koiraa saa kiskoa tosissaan että sen saa käymään ulkona edes sen pissin verran. No en mäkään sinne tahtoisi mennä, joten ajatukset ovat ihan koiran puolella.

Sisäänpäin lämpiävät piirit

Raivostuttavia. Niin raivostuttavia.

Uudelle ihmiselle varmasti todella raivostuttavaa ja pelottavaakin, mutta vanhalle porukoissa liikkuneelle vieläkin raivostuttavampaa.
Näitä tavataan niissä missä on melko vähän ihmisiä, niiltä ihmisiltä odotetaan samanlaista toimintaa, tai niin se "pääporukka" toivoo.
Annetaan tietyt sermit mihin pitää sopia että voit siihen kuulua. Ei näin. Mutta silti se menee aina näin.

Nyt on sanottava että sellainen ryhmä on pieneläinhoitajat / klinikkaeläinhoitajat.

Olin tosiaan pieneläinhoitajille kohdistetussa koulutuksessa viikonlopun ja tänään saavuin aamupäivällä kotiin.

Eilen lauantaina aamupäivällä mukana oli pari tuttua jonka kanssa hengata ja nauraa, mutta he jättivät leikin sikseen ja iltaohjelmassa eivät enää olleet mukana. Olisi pitänyt ehkä tehdä tämä valinta itsekkin.

Olet yksin vieraiden ihmisten keskellä, ihmiset kyllä tunnistavat sinut, tietävät suunnilleen mistä tulet. Mutta kukaan ei edes hymyile sinulle.

Noh olen mä ehkä vähän muusta porukasta poikkeava, en niin kova ääninen, en niin puhelias, enkä ehkä muutenkaan muottiin sopiva. Minua ei kiinnosta puhua lemmikkieni vaivoista tai uusista käänteistä 24/7.

Noh mä kävin lauantaina joka tapauksessa lillumassa vesipuistossa, hetken aikaa, minkä jaksoin porealtaalla oleskella, sieläkin niitä oli, kukaan ei sanonut edes hei, vaikka istui vieressä siinä viereisellä poreella.
Ehkä ne oli nuo tatuoinnit, liian erilainen.

Pääsin takaisin hotellihuoneeseeni, laittelin itseäni valmiiksi illalliselle. Katselin hetken telkkaria, oleilin itsekseni. Olin yksin huoneessani, koska ei ollut mulle (onneksi) laitettu ketään huonekaveria, yksin olikin paljon kivempaa. Sai vaan olla.

Illalliselle olin menossa hyvin ajoin klo 20, tai no päästiin ravintolaan jo vähän ennen kasia, olin ensimmäisen kymmenen ihmisen joukossa, menin yhteen pöytään istumaan, siinä mä sitten istuinkin yksin koko ruokailun ajan, viereisissä pöydissä oli tyhjiä penkkejä, mutta ketään ei istunut mun pöytääni, joten siinä mätin naamaani (melko pahaa) ruokaa, ja pari lasillista viiniä.

Ruokailun jälkeen kävin istumassa baarissa pari goottilimpparia, kun en jaksanut huoneeseenkaan aivan heti mennä.
Osa porukasta saapui hetkenperästä samaiseen baariin, yhden järjestäjän johdolla.

Istuin vieressä siinä kun porukka teki tilauksen järjestäjän laskuun - järjestäjä huomasi mut siinä tiskillä, käänsi selkänsä ja supisi jotain vieresille henkilöille ja vaihtoivat toiselle puolle baaritistkiä!
Onhan siinä omassa pikkuporukassa paljon kivempaa, eikö!
Sain lasini tyhjäksi ja lähdin huoneeseeni, siellä sentään on telkkari kaverina, kunnes nukahdin.

Niin näissä piireissä, älä ole erilainen, älä edes yritä lähestyä näitä porukoita, saat vaan oudoksuvia katseita osaksesi.

Aamupalalla yksi henkilö sanoi mulle huomenta.

Koulutus hoidettiin loppuun, lähdin kotiin. Hotellin respassa oli ystävällistä henkilökuntaa kun en ollut ihan varma että mihin suuntaan pitää lähteä että löydän bussipysäkin. En voi sanoa että olipa kivaa, yksi luennoista sentään oli ihan hyvä ettei ollut ihan turha reissu.
Vähän näin jälkeen päin mietityttää että oishan kyllä noilla järjestäjilläkin jokin järki pidettävä näissä, kutsuttuina vierainahan me tyypit siellä kuitenkin vaan ollaan, joten järjestäjien on pidettävä huoli kaikkien viihtyvyydestä...

Kotona oli taas niin hyvä olla.

tammikuu 2012

Niin alkaa tämäkin kuukausi käydä loppuaan kohti hiljalleen.

Vastahan se vuosi vaihtui.

Viikonloppuna on Royal Canin koulutusta Flamingossa, ei oikeasti nappaisi sinne mennä, varsinkaan kun nyt sinne ei lähtenyt töistä ketään seuraksi, mutta pläh, meen kai silti.

Suomelle uusi pressa

Ekan kierroksen pressanvaalit tulee tänään. Saa nähdä kuinka käy.
Ja ketä voi äänestää tokalla kierroksella...